Idiomatic

Ääni Magazinella oli tilaisuus tavata Idiomatic Kiirarockissa. Oletko koskaan halunnut tietää, mistä bändin nimi tulee tai mitä bändin jäsenet tekevät ennen keikkaa? Juuri näihin sekä ehkä muutamaan muuhunkin kysymykseen saimme vastaukset Kiirarockissa, kun istutimme bändin alas.

 Mistä te keksitte bändin nimen? Mitä Idiomatic [idiomaattinen suomeksi] tarkoittaa? Tarkoitetaanko sitä kirjaimellisesti?

Sasja: Idiomaattinen oli ensimmäinen vastaan tuleva sana sanakirjasta.

Sami: Oikeastaan ensimmäinen oli idiomi ja siitä seuraava vasta idiomaattinen.

 Entä tarkoitetaanko sitä kirjaimellisesti?

Sas: Ei, se on vain bändin nimi.

Kuvailkaa musiikkianne kolmella sanalla.

Joonathan: Aika laimeaa poppia… (Kaikki nauravat)

Sam: Musta tuntuu, että me mennään sillä! (Kaikki nauravat) Melankolista…

Sas: Tunnelmallista.

Sam: Isoa.

Miten te tapasitte? Ja mistä lähti idea bändin perustamiselle?

Sas: Me ollaan oltu Joohathanin ja Sasjan kanssa ystäviä lapsuudesta asti. On tossa muutama bändikin ollu matkan varrella.

J: Mä ja entinen basisti oltiin kavereita.

Sas: Ja sitten me tavattiin joissain bileissä ja päätettiin perustaa uus bändi.

 Bändi on ollut nyt pystyssä suurin piirtein kahdeksan vuotta. Miten biisien kirjotus -prosessi on muuttunut?

Sas: No monesti ainakin! Me kirjotetaan parempia biisejä nykysin.

J: Me ehkä mietitään enemmän itse biisin kirjotusta. Me mietitään enemmän kun me soitetaan. 

Sa: Me ei pidetä vaan hullusti hauskaa. Pistetään nykysin ajatusta myös biiseihin ja musiikkiin.

J: Joskus täytyy myös treenata porukalla, että saadaan biisi kirjotettua.

Teidän debyyttialbumi julkaistiin melkein kolme vuotta sitten. Tämän jälkeen on julkaistu myös biisit ”Old River” ja ”Heart Hotel”. Onko suunnitelmissa uusi albumi?

Sas: Heti kunhan saadaan rahaa.

Sa: Nyt on 30 biisiä työn alla.

Sas: Levyllinen biisejä tulee, kun saadaan rahaa.

Olette soittaneet paljon keikkoja bändin historian aikana. Teillä on myös ollut kolme keikkaa Saksassa. Onko joitain tiettyjä eroja noiden ja Suomessa soitettujen keikkojen välillä?

J: Kun me soitetaan, ihmiset tulee kattomaan meitä.

Sa: Meitä tullaan kattomaan, vaikkei meitä olla nähty ennen.

Sas: Erityisesti Chemnitzissä, koska se on Tampereen ystävyyskaupunki.

Sa: Ja Berliinissä kanssa!

Sas: Siellä osattiin meidän biisien sanatkin.

J: Ihmiset tuli luo ja totes: ”Te ootte mahtavia.”

Sa: Ja keikan jälkeen kaikki meni Facebookiin ja tykkäs meidän sivusta!

Mikä on oudoin paikka, missä olette keikan soittaneet?

Sas: Haulitorni, se punainen torni Pispalassa.

Oikeastiko?

Sas: Joo, se oli akustinen keikka.

Sa: Yleisö oli alakerrassa. Siellä oli sellanen putki, joka toimi mikrofonina. Joten me laulettiin sitten siihen aukkoon.

Sas: Se on vanha torni, jossa tehtiin luoteja joskus.

Onko teillä mitään rituaaleja ennen keikkaa? Minkälaisia?

Sa: Venyttely, venyttely ja vielä kerran venyttely.

J: Rentoutuminen. Yleensä kun meillä on keikka Tampereella, haluan vaan mennä kotiin ja rentoutua. (Kaikki nyökkäilevät ja ovat samaa mieltä.)

Musiikkinne on sekoitus rokkia ja poppia, sisältäen kuitenkin isoja melodioita. Mikä tämän ajatuksena on?

Sas: Musiikin takana pitäisi aina olla tunne tai olotila ja me mennään sillä.

Sa: Ja jos menee liian vakavaksi, aletaan vaan soittaa jotain, mitä ei olla ennen tehty.

J: Kaikki me kuunnellaan erilaista musiikkia. Treeneissä vaan sitten tehdään jotain hyvänkuulosta, vaikka kaikki ei kuuntelekaan samaa musiikkia.

Mistä saatte inspiraatiota biiseihinne?

Sas: Sydänsäryistä.

J: Eroista. Ihan normaalista…

Naisista siis?

Sas: Joo, naisista. (Kaikki nauravat)

J: Jokapäiväisestä elämästä.

Sas: Eikä vaan jokapäiväisestä elämästä. Isoista tunteista jokaisessa päivässä. Viikonlopuista.

 Kuinka bändin sisäinen dynamiikka muuttui rumpalin vaihduttua?

Sas: Paremmaksi ainakin. Nyt on tunne, että soitetaan bändinä.

Sa: Vaihdettiin myös basisti.

J: Nyt on rytmiä.

 Mitä luulette, mikä on menestyksenne salaisuus?

Sa: Bändin sisäinen ystävyys. Ja tahto tehdä musiikkia.

Sas: Kun väsytään liikaa, me otetaan breikki. Mutta ei pitkää. Sen jälkeen taas kestää nähdä toisten naamoja.

Miten näette musiikkibisneksen 10 vuoden päästä?

Sas: Me tehdään elektronista musiikkia sillon.

Minkä biisin te haluaisitte coveroida?

Sas: Jotain The Doorsilta.

J: Oikeasti?

Sa: Muutama vuos sitten tehtiin melkein oma versio Daryl Hallin ja John Oatesin ”Maneater”:sta.

Sas: Eikun jotain The Doorsilta!

Loppuun vielä, mikä on teidän lempibiisinne 80-luvulta?

Sa: “Livin’ On A Prayer” Bon Jovilta.

Juke: The Carsin “Drive”.

Sa: Joonathanin “Papa Don’t Preach”.

J: Aika hyvä valinta!

Sas: Jotain Queeniltä.

Haastattelu by Katti

Suomeksi Sande